Niinhän siinä sitten kävi

Nyt on kotisivut päivitetty eli kasvattaminen jatkuu. Suurin osa varmaan oli siinä uskossa että lopetin vuoden vaihteessa mutta oikeastaan olen jo vuoden päivät ainakin ollut ns tauolla. Muutamia poikueita on ollut, mutta rottamäärän väheneminen alkoi jo yli vuosi sitten. 

Miksi sitten en lopettanutkaan. Noh mitä siihen sanomaan... tähän on niin tottunut että pelkästään eläinmäärän vähentäminen sai mut rentoutumaan ja sain levättyä vähän. Edelleenkään en siis samassa määrin aio rottia pitää kuin esim kolme vuotta sitten mutta on niitä enemmän kuin kolme :)

Ajatuksena oli vaan olla ns tukena hooded downunderin kasvatuksessa, mutta sain mahdollisuuden essexin pelastamiseen ja päätin tarttua siihen. Viimeinen mun oman linjan uros täyttää pian kaksi vuotta ja sillä on nyt ahkerasti naaraita vieraillut. yksi poikue syntyi muutama päivä sitten ja toinen syntyy muutaman päivän päästä. Ei vaan ollut sydäntä antaa essexin kadota kaiken sen vaivan jälkeen minkä olen siihen nähnyt. Yhdellä uroksella joskus sitä aloin kasvattamaan ja nyt teen saman uudestaan.

Jotta rotta määrä pysyisi vähäisenä kotona onkin hakusessa sijoituskoteja uroksille erityisesti mutta myös naaraille. 

Sen verran sanon vielä että sydäntä lämmitti miten ihmiset suhtautuivat mun lopettamisuutisiin... olen kiitollinen kaikesta tuesta mitä sain. Erityisesti itselleni lähemmät ihmiset ovat jo pari vuotta mun kans tätä prosessia käyneet läpi ja vaikka päätinkin jatkaa niin edelleen ovat mun tukena. Kiitos siitä.

Fiiliksiä ja ajatuksia

Sekavat on fiilikset... Olin täysin varma että kasvatustyön lopettaminen on minulle se oikea vaihtoehto. Lueskelin vanhoja blogi tekstejäni ja muistelin muutamia vuosia taaksepäin. Vaikutin selkeästi jo väsyneeltä... tosin olin väsynyt enempi siihen työn määrään kuin kasvattamiseen. Nyt kotona on vain kolme aikuista rottaa ja nautin todella siitä että niille on aikaa paljon enemmän. Ne elävät arjessa mukana ja saavat kuljeksia lattialla. Vaikka viimeisen Ratazana's poikueen piti syntyä viime vuoden lopulla on kuitenkin tällä hetkellä kolme viikkoiset poikaset pyörimässä pesässä. Suunnitelmissa on myös pari essex poikuetta tälle vuodelle, joten ei se lopettaminen ihan suoralta kädeltä sit mennyt suunnitellusti. Olen kyllä jo ehtinyt kaipaamaan kasvattamisen iloja... poikasten kasvun

seuraamista ym. 

Uusi suunnitelma onkin tänä vuonna pitää huilimis taukoa... eli edelleen tukeudun kasvattaja ystäviini tiettyjen poikueiden osalta ja pidän lauma koon minimissä. Otan vähän aikaa itselleni ja katson mikä fiilis on sitten loppu vuodesta ja lähdenkö täysillä takaisin mukaan.

Mutta sitten uutisia :) Hooded downunder on vihdoinkin standardissa! Olen niin innoissani että sain sen sinne näinkin pian. Muunnoksen kanssa on vielä PALJON töitä mutta suunta on onneksi oikea. Poikueet ovat toistaiseksi onnistuneet hyvin ja näyttelyissä tullaan tänä vuonna näkemään useampikin hooded downunder. 

Essexin tilanne on se että käytössä on vain yksi essex uros jolla ikää jo kaksi vuotta. Sillä onkin nyt kaksi naarasta vierailulla ja toivottavasti saadaan sieltä jotain. Muuten essexit häviävät Suomesta kokonaan ja on aloitettava kaikki alusta. Tämä olisi todella turhauttavaa kaiken sen työn jälkeen mitä tein. Onneksi tämä uros on mun omaa linjaa toiselta puolelta ja toiselta menee Zaya's rottalaan joten ihan kaikki ei ole vielä hukassa :)

Uskon että rauhallinen vuosi tässä välissä palauttaa mun innon kasvattamiseen ja harrastamiseen joten ei musta vielä ole kokonaan päästy :D