Vuosi lopuillaan, samaten kasvatus.

Viimeisen kahden vuoden aikana on tullut paljon jahkailtua kasvatuksen kanssa. Rakastan rottia ja kasvatusta. Olen aina ollut kiinnostunut genetiikasta ja väreistä. Mikään ei ole ihanampaa kuin seurata pienten rottavauvojen kehitystä ja ihmetellä mistä tollanen väri sinne tupsahti :) Eiryisesti on ollut mahtavaa seurata cinnamon pearlien kehitystä tälle tasolle ja kohokohtia onkin ollut kaksi perättäistä vuoden voittaja titteliä cinnamon pearl värille. Lisäksi olen essexin tuonut suomeen ja saanut siitä kasvatettua vakavasti otettavan muunnoksen. Essexin kasvatus siirtyikin jo viime vuonna toiseen rottalaan. Itselläni on enää yksi essex uros sijoituksessa Miialla. Uusimpana projektina olikin hooded downunder. Ihana muunnos ja erittäin haastava. Tämän muunnoksen kanssa menee vielä pitkään että sen saa sille tasolle mille sen aina olen kuvitellut.

Nyt kuitenkin kaiken jahkailun jälkeen olen päättänyt todella lopettaa kasvatuksen. Itse koen olevani henkisesti väsynyt kaikkeen työhön jota kasvattaminen teettää ja itse rotista nauttiminen on jäänyt vähälle. Harrastusta ei missään nimessä ole tarkoitus lopettaa. Minulla tulee varmaan aina olemaan rottia kotona ja näyttelyissä jatkan edelleen. Tällä hetkellä kotona on neljä rottaa mutta suunnitelmia on lauman kasvattamiseen niin että tulee olemaan maximissaan seitsemän rottaa kotona. 

Tällä hetkellä pesässä möyrii yksi poikue joka jää siis viimeiseksi poikueeksi mun luona. Jämsässä on myös toisella kasvattajalla astutuksessa yksi naaras ja se näyttäisi jäävän viimeiseksi Ratazana's poikueeksi. Jatkan edelleen yhteistyössä downunder kasvatuksen parissa muiden kasvattajien kanssa ja autan erityisesti hooded downunderin kanssa. Tavoite on edelleen saada se muunnos standardiin. 

Nyt haluankin kiittää erityisesti kaikkia ihania sijoituskoteja jotka vuodesta toiseen olette minulta rottia ottaneet. Ilman teitä kasvattaminen olisi ollut vieläkin raskaampaa. Haluan myös kiittää kaikkia ihania poikasten ostajia siitä että olette tarjonneet kasvateilleni hyvät kodit.

Kiitos myös kanssa harrastajille ja kasvattajille. Erityisesti pakko kiittää Zaya's rottalan Saijaa kasvatus avusta ja yhteistyöstä ja sadoista tunneista puhelimessa käytyja strategia keskusteluista. Kiitos myös Vagabond's rottalan Mirjalle... olemme vuosia tehneet yhteistyötä ja olen erittäin kiitollinen siitä että otit cinnamon pearlin kasvatuksen itsellesi.

Hommahan viedään aina loppuun asti ja tässäkin tapauksessa kaikki sijoitussopimukset pysyvät voimassa ja olen edelleen tukena kasvattieni elämässä niin kauan kuin sitä tarvitaan.  

Ratazana's rottala kiittää ja kuittaa.
 

Helena esittäytyy

"I'm not weird i am limited edition"

 Ihana pieni Helena saapui mulle jotenkin "vahingossa". Saija ystäväni oli käymässä erään vanhan kasvattajan luona hakemassa itselleen sieltä muutaman rottasen. No jotenkin hän sitten bongasi lupaavan hooded poikueen ja sai kun saikin sieltä valita yhden. Saija ilmoitti kotimatkallaan että hänellä olisi minulle pieni hooded tyttönen jos vaan sen haluan. Lupasin mennä katsomaan sitä seuraavana päivänä, mutta en luvannut sitä ottaa. Niin ketä mä luulin huijaavani :D Helena oli ihana pieni takku kasa... eli siis rex russian blue hooded. Väri oli ihan hirvee mutta muuten tosi kaunis tyypiltään ja kuviokin oli ihan ok. Helena istui kädelläni ihan rauhassa ja vaan tuijotti mua. Eipä se paljon muuta sit tarvinnut.

Helena meni ihan heittämällä laumaan. Olin juuri häkit siivonnut ja ajatteli kokeilla miten sujuu. Pesun jälkeen laitoin akat hetkeksi dunaan ja koska siellä kaikki sujui hyvin niin laitoin ne häkkiin. Ei ollut mitään ongelmia.

Helena on ollut nyt muutaman viikon mulla ja se on kyllä niin kiltti lapsi. Toisaalta vaikuttaa tosi aralta mutta silti ei ole sitä. Ehkä se ajatus tulee vaan siitä että sitä ei kauheesti häkissä näy... antaa kuitenkin käsitellä hienosti eikä koskaan säntää minnekään. Hauskinta Helenassa on uni lahjat. Pommi voisi räjähtää vieressä ja se ei reagoisi mihinkään. Muut kävelee sen yli ja se ei vaan herää :) 

Helenaa ei näyttelyissä tulla näkemään. On mun kotirotta. Jos kasvaa hyvin niin ensi vuonna sille mahdollisesti tulee poikue, mutta kaikki aikanaan.

Sitten vielä tän vuoden suunnitelmista. Pesässä piippaa tällä hetkellä yksi poikue, jossa luultavasti cinnamon pearl, pearl ja ehkä cinnamon muksuja. Loppu vuodesta tulee yksi downunder poikue. Muuta ei tälle vuodelle ole suunnitelmissa. hiljaiseloa siis loppu vuosi.

Pikkuisia muksuja...

Kylläpäs olen ollut laiska blogin suhteen, mutta jos nyt vaikka vähän päivittelen tilannetta. Kaksi pearl/cinnamon pearl poikuetta oli tuossa samaan aikaan. Molempien isänä toimi Stanley. 

Ensimmäinen poikue syntyi ja kaikki meni ihan hyvin. Vauvoja oli kymmenen ja emä tuntui olevan hyvässä kunnossa joten kaikki vauvat jäivät kasvamaan. Toinen poikue syntyi pari päivää myöhemmin ja siihen syntyi yhdeksän. Poikasten päästyä kahden viikon ikään huomasin vanhempien poikasten olevan paljon pienempiä kuin toisen poikueen nuoremmat muksut. Emo oli silti hyvässä kunnossa ja söi kuin pieni hevonen. Poikaset alkoi melkein heti syömään kiinteää ravintoa kun silmät aukes mutta eivät vaan millään kasvaneet. Teho ruokin tätä poikuetta ja viisi viikkoa kun tuli täyteen painoivat ekassa poikueessa muksut vaan 75g-85g. Eipä ole koskaan ollut niin pieniä poikasia mulla. Tietenkin kaikki jäivät kasvamaan vielä kotiin. Yhden extra viikon ne tarvitsi että saavuttivat sen 100g. Oli silti outoa lähettää matkaan niin pieniä poikasia kun yleensä viisi viikkoiset on painanut sen 120g vähintään. Poikaset olivat kuitenkin ihan terveitä mutta vaan hitaita kasvamisessa. Viimeiset poikaset näistä kahdesta poikueesta lähtivät maailmalle eilen. 

Tänään syntyi seuraava poikue josta voi katsella lisää kotisivuilta :) Ei enempää tällä kertaa.

Cinnamon pearlien paluu...

Eihän siitä taida olla kuin puoli vuotta kun ilmoitin "jääväni lomalle" kasvatus hommista. Tarkoitus oli siirtää essex kasvatus Iron Tails rottalaan ja cinnamon pearl kasvatus Vagabond's rottalaan. Itse meinasin touhuta vaan pikkasen ton hooded downunderin kanssa, joten ei nyt totaalisesta lomasta ollut kyse mut helpotin itseäni vähentämällä rottien määrää. 

Joskus kuitenkin tilanteet muuttuu ja tämä on nyt yksi niistä kerroista. Syitä sen tarkemmin tähän kertoilematta päädyimme Mirjan kanssa että otan cinnamon pearlit/pearlit takaisin ja jatkan niiden kanssa itse. Kävimme paljon asiasta keskustelua ja sukutaulujen perusteella tein alustavan listan mitä otan takaisin. Kun uudet häkit oli tullut hommattua niin oli aika sopia päivästä kun rottaset käväsen hakemassa. Se päivä oli tänään. Siskoni ystävällisellä avustuksella ajeltiin Jyväskylään ja sieltä mukaan tarttui kahdeksan rottaa. Kaikki väriltään cinnamon pearl tai pearl.

Täytyyhän sitä myöntää että ikävähän mulla on näitä ollut vaikka kotona onkin vielä kaksi vanhusta majaillut, joten kun tuli tilanne eteen niin en hetkeäkään epäröinyt ottaa niitä takaisin. Onhan tuo aika kodikasta nähdä häkillinen cinnamon pearleja tuossa vieressä :)

Katsotaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan :)

Littoisten näyttely 18.3.2017

Jos sitä pientä näyttelyraporttia kirjoittelisi. Tosiaan eilen oli Littoisissa LSK:n näyttely. Mukaan olin ilmoittanut neljä rottaa kotoa ja jokusen sijoitusrottasen. Kotoa sitten lähti mukaan vain kaksi. Stanley ja Hertta. Stanley osallistui viralliseen luokkaan ja vaikka näyttelyssä oli tupla luokat osallistui se vaan toiselle tuomarille. Itse kun arvostelin toisen luokan niin ilmeisesti en voi arvostella omaa rottaani :D

No Stanley se  vaan on ihana ja hieno edelleen ja oli  jälleen ROP sijoilla. Tällä kertaa kakkonen. Hävisi kyllä todella hienolle simsku urokselle jonka laitoin itsekin ROP ykköseksi ;) Katsotaan kauanko Stanley vielä näyttelyissä käy ennenkuin jää eläkkeelle. 

Hertta oli ilmoitettu Pettiin jossa tällä kertaa AB kuivan hännän takia (tyypillisen omistajan tapaan olen eri mieltä ;)) Sai kuitenkin EP:n mut mikä Ep ni meni multa täysin ohi.

Lisäksi Hertta oli ilmoitettu Katselemusluokkaan kun yritys olisi saada hooded downunder standardiin. Hertan puoliveli oli myös ilmoitettu katselemukseen ja molemmat sai kaksi puoltoa eli nyt sitten rekisteröinnin jälkeen saadaan se koestandardiin :) Siellä voidaan sit vähän aikaa viipyä :D Mut se on askel oikeaan suuntaan.

Hertta lähti näyttelystä Roosan luo Helsinkiin astutukseen :) Eli odotettavissa on jälleen hooded downunder muksuja :) Tätä poikuetta odotan todella <3 

Vagabond's pikkumies

Näyttelystä tuli myös pari Vagabond's rottaa :) Eli cinnamon pearl naaras tuli astutukseen Stanleylle ja Sitten ihan uusi pikkumies black hooded joka tosiaan tuli downunder kasvatusta varten :) Katsotaan millainen siitä kasvaa. Nimi on vielä hakusessa mutta siitä ja Stanleystä tuli heti erittäin hyviä ystäviä. Se oli helpotus sillä Stanleyn kumppani kuoli viikko sitten. Nyt on vanhalla miehellä taas seuraa.

Nyt me lepäillään ja toivutaan rankasta näyttelypäivästä.

Jos nyt joku tätä blogia lukee niin saa ehdottaa aihetta mistä haluaisi mun kirjoittavan. Itse kun ei meinaa välillä keksiä mitään ja mielellään sitä kirjoittaa sellasesta mistä ihmiset haluaa lukea :)

Tirpan tarina ja miten havaitset väiveet

Edellisessä blogi tekstissäni kirjoitin kasvattajan ja lisäännyttäjän eroista. Nyt minulla on tähän esimerkki. 

En koskaan suosittele ns. pelastamista, sillä se ei estä lisäännyttäjää tekemästä lisää poikasia vaan ennemminkin kannustaa siihen. Itse tein tavallaan poikkeuksen... tavallaan. 

Ostin Tirpan eilen henkilöltä joka oli sen viikkoa aiemmin ostanut muutaman sisaruksensa kanssa ruoka kasvattajalta. Tämä henkilö kuitenkin päätti ostaa toiselta "kasvattajalta" myös tytön ja päätyi etsimään Tirpalle uuden kodin, koska muunnos ei häntä erityisesti miellyttänyt. Eilen sitten menin Tirppaa katsomaan ja olin kyllä järkyttynyt. Tirppa oli erittäin pieni. Ikää sillä on nyt tänään kuusi viikkoa. Toinen minkä siitä huomasin oli ohut turkki. Yleensä tästä jo tietää että kaikki ei ole kunnossa. Valossa kun sitä tarkemmin katsoin oli sen turkki täynnä väiveitä ja väiveen munia. Tirppa oli sen verran kuivan oloinen ja silmätkin elottomat että sillä on varmaan väiveitä ollut koko elämänsä. 

Jos olisin käynyt kasvattajan luona Tirppaa katsomassa niin en olisi sitä ostanut. Tässä kohtaa periaate on se etten halua tukea tuollaista toimintaa. Tässä tapauksessa kuitenkin päätin sen ostaa. Säälistä kun en halua ostaa yhtään rottaa mutta kuten varmasti moni tietää niin aika usein sydän vie voiton. 

Kotiin saavuttua punnitsin Tirpan ja se painoi vaivaiset 87g. Hoidin sen väiveet Frontline suihkeella ja laitoin sen dunaan toipumaan. Sieltä se sitten muutaman päivän päästä pääsee laumaan kunhan väiveet on hoidettu. Toivon kovasti että Tirpasta kasvaa iso ja terve tyttö.

Nyt sitten tarkemmin väiveistä. Eli väiveen munat on helppo tunnistaa turkista. Ne on valkoisia/läpikuultavia pyöreitä ja kiinni karvassa. Kun puhallat turkkiin näet niitä yleensä ryppäinä siellä täällä. Suosikki paikat on alaselkä ja niska, mutta pahimmassa tapauksessa niitä löytää joka paikasta. Munat erottaa hilseestä sillä että hilse on litteä ja irtonainen, kun muna taas on kiinni karvassa. Elävät väiveet ovat hyvin pieniä ja tumman punertavia/ruskeita. Yleensä kun niitä etsii ihosta ja puhaltaa turkkiin näkee niiden vilahtavan piiloon. 

Mikäli rottasi raapii voimakkaasti tai turkki näyttää ohuelta niin on syytä tarkistaa onko väiveet päässeet kiusaamaan. 

Hoidoksi itse käytän Frontline suihketta mitä saa apteekista. Sitä suihkuttaa selkään vähän ja hieroo rottaa joka puolelta. Vaikka koko rotta ei olisi märän näköinen niin se silti leviää koko rottaan ja näin ollen vaikuttaa joka kohdassa. Eli älä uita rottaa siinä on sen verran väkevää ainetta.

Uusinta käsittely kannattaa tehdä kahden viikon päästä ensimmäisestä käsittelystä. Frontline tappaa ensin kaikki elävät ja sitten sitä mukaan kun munat

kuoriutuu ne kuolevat. 

Turhaa käsittelyä Frontlinella kannattaa välttää koska on todella vahvaa. Eli jos ei ole väiveitä niin älä käsittele rottaa sillä.

Mistä väiveitä sitten tulee? Vaikka rottalasi olisi hyvin siisti niin väiveitä voi silti ilmaantua joten älä

ota sitä henkilökohtaisesti :) Väiveitä voi tulla kuivikkeiden mukana tai näyttelystä toisista rotista. En suosittele tuomaan ulkoa mitään ilman, että käyttää ne pakkasen tai uunin kautta. Luonnosta tuoduissa on aina jotain ötököitä mukana.

Kasvattaja vai lisäännyttäjä?

Olen seurannut jo pitkään ihmisten tapaa kertoa harrastuksestaan esimerkiksi facebookissa. Moni kertoo olevansa kasvattaja. Mutta jos ruvetaan oikein miettimään mitä on kasvattaminen? Onko se vain kahden rotan yhdistämistä, jotka on ostanut eläinkaupasta vai pitkän harkinnan tulos. Onko tähän tulokseen tultu ajatellen että on niin kivat lemmikkirotat et niiltä olisi kiva saada vauvoja vai onko yhdistelmää mietitty kunnolla ottaen huomioon värit, kuviot, tyyppi, luonne ja terveys historia? 

Milloin voit kutsua itseäsi kasvattajaksi? Itse en ajattele että siihen vaaditaan monen vuoden työ, mutta työtä se vaatii. Kasvattajan määrittelee se paljonko on valmis näkemään vaivaa muunnoksen eteen. Mikäli haluaa olla tosissaan otettava kasvattaja niin nöyryys ja avoimuus on ensi askeleita. Älä odota saavasi mitään heti. Näyttelymenestys ei ole se ensimmäinen asia mitä tavoittelet. Kasvattajan pitäisi kasvattaa itseään varten. Ei toisia varten. Tällä tarkoitan sitä että jokainen poikue minkä suunnittelet pitäisi viedä kasvatus työtäsi eteenpäin ja ne mitä et poikueesta "tarvitse" myydään lemmikiksi. Näyttelyt on mukava tapa tavata muita kanssa harrastajia ja kuulla mitä mieltä tuomarit ovat siihen mennessä saavutetusta työstä. 

Joskus näkee poikas myynti ilmoituksia jossa mainitaan vanhempien näyttely menestys. Itse koen tämän täysin vääräksi tavaksi kaupitella poikasia. 98% poikasista jotka kasvattajalta lähtee menee lemmikiksi. Näyttelymenestyksellä ei ole mitään tekemistä lemmikki ominaisuuksiin. Itse kasvattajana jos olen kiinnostunut toisen kasvattajan poikasista minua kiinnostaa enemmän suvun terveys ja taustat värien osalta. Näyttely menestys ei kiinnosta yhtään. Onhan se tietysti totta jos on hienosti pärjännyt eläin niin ainahan sitä voi toivoa että periyttää hyviä piirteitään jälkikasvulle, mutta silti se on toissiainen asia.

Kuka tahansa voi lisäännyttää rottia, eikä se edes ole vaikeaa. Mutta kuka tahansa ei voi kutsua itseään kasvattajaksi. Jos mietin omaa historiaani ja koska rupesin kutsumaan itseäni kasvattajaksi niin hämmästyn aika lailla nykyistä tilannetta. Olin jo useamman vuoden kasvattanut ja tehnyt omaa linjaa. Tietysti lähdin liikkelle toisen kasvattajan rotilla mutta tekemällä järkeviä ja joskus ei niin järkeviä valintoja sain aikaiseksi oman linjan. Jätin monta kertaa hakematta kasvattaja kurssille, koska ajattelin etten ole vielä valmis ja voin oppia vieläkin enemmän. halusin todella ansaita paikkani kasvattajien porukassa. Päädyin hakemaan kurssille toisen kasvattajan kehoituksesta ja uskoin olevani valmis sillä pidin ja pidän tätä kasvattajaa erittäin suuressa arvossa. Luotin hänen arvostelukykyynsä. Tähän mennessä olen kasvattanut rottia 12vuotta mutta kasvattaja nimi minulla on ollut seitsemän vuotta. Olen aina halunnut haastaa itseäni ja kehittää kasvattamaani väriä eteenpäin. Kymmenen vuotta tein töitä cinnamon pearlin kanssa ja saavutin sen mitä aina niille halusin. Kahtena peräkkäisenä vuonna cinnamon pearlit olivat sileiden vuoden voittajia. Nyt kaipaan uusia haasteita ja olenkin vaihtanut muunnosta. Olen siis aloittanut downunder kasvatuksen yhdellä naaras rotalla. Edessä on pitkä ja haastava tie enkä todellakaan odota sen olevan nopea tai helppo. Olen sivusta seuranneena huomannut että monella on valitettava asenne että kaikki pitäisi saada helposti ja nopeasti. Minä arvostan haasteita ja työtä. Arvostan myös kasvattajia jotka ovat valmiita tekemään sen työn. Mitään ei saa valmiina ja valitettavasti kaikki sellaiset ihmiset jotka haluavat nopeasti ja helposti kaiken häviävät nopeasti piireistä eivätkä he ole pysyviä. Tälläisiä minä kutsun lisäännyttäjiksi en kasvattajaksi. 

Tällä kirjoituksella ei ole tarkoitus suututtaa tai loukata ketään, vaan lähinnä herättää ajatuksia omassa päässään niistä motiiveista miksi tätä tekee. Mieti haluatko olla vakavasti otettava kasvattaja vai vaan lisäännyttäjä jota kukaan ei ota vakavasti.

Toivoisin myös että kasvattajat ottaisivat toisensa huomioon. Vaikka kasvattajien määrä onkin ollut nousussa niin olemme silti hyvin pieni piiri. Miksi tuhlata se  kaikki tieto ja taito jota voisimme toisillemme jakaa turhaan riitelyyn, nahisteluun tai juoruiluun. yhteistyöllä ja rehellisyydellä saisimme paljon enemmän aikaiseksi. Toivotetaan kaikki uudet harrastajat mukaan harrastuksen pariin ja asiallisesti ohjeistetaan niitä jotka ovat ehkä aluksi valinneet väärän suunnan.

Vauvoja tiedossa.

Nyt on saatu vuosi käyntiin ja kaksi poikuettakin on jo tiedossa :)

Ensimmäinen poikue on hooded/hooded downunder. Emänä tässä poikueessa on ihana Alma sileäkarvainen russian blue hooded downunder. Alma on ihan ensimmäisestä downunder poikueesta joka mulla on syntynyt ja siksi sillä on erityinen paikka mun sydämessä. Alman emä on Hollannista tuotu Tulppis joka oli erittäin kaunis ja hieno naaras. Siitäkin huolimatta että sillä oli dumbo korvat ;) Alman isä oli myös Hollannista tuotu russian blue berkshire harley. Vaikka Alma kantaa harleyta ei sitä tähän poikueeseen ole odotettavissa.

Alman sulhoksi valikoitui hieno rex agouti hooded uros Vagabond's rottalasta. Rex ei ollut ihan ensimmäinen valinta sillä haluaisin downunderia sileänä kasvattaa mutta joskus ei ole valinnanvaraa. Muita sopivia ei ollut tarjolla ja rex on pieni paha näinkin hienossa uroksessa :) Tosin varmaan kaikki syntyneet downunderit on rexiä sit mut ei sille voi mitään :D 

Tästä poikueesta pyrin sijoittamaan mahdollisimman monta. Naaraille onkin jo ihan kiitettävästi tiedossa sijoituskoteja mut uroksille vielä odottelen josko joku haluaisi tarjota kodin ;) Muuten sit jäävät kotiin. Kaikki tietysti riippuu siitä mitä poikueeseen tulee. Husky Stripedit on melko mahdollisia mutta täytyy toivoa ettei niitä olisi kovin montaa. Alman sisaruksissa ei ollut kyllä yhtään mutta alman puolisiskon poikueessa taas oli useampi joten jännityksellä odotellaan :)

Toinen poikue on sitten essex poikue. Tarkoitus ei ollut enää essexiä kasvatella, mutta niin hieno ja

lupaava naaras oli sijoituskodissa kasvamassa että pakkohan se oli vielä käyttää. Villa on tämän tyttösen nimi. Villan isä on erittäin hieno rex russian agouti ja se on kotoisin Zayas rottalasta. Villan sulhoksi valikoitui melko helpostikin Onni. Onni asuu Naantalissa sijoituskodissa ja on erittäin komean kokoinen äijä :) Luonne näillä molemmilla on ihan huippu luokkaa. Uskoisin tähän poikueeseen syntyvän komeita muksuja :) Poikaset tulevat syntymään ja kasvamaan sijoituskodissa josta ne myös luovutetaan uusiin koteihin.

Muutama uusi asukaskin on saapunut elämää ihastuttamaan mutta näistä sitten myöhemmin lisää ;)

Muunnoksen parhaat jaettiin taas vuoden ensimmäisessä näyttelyssä ja jokunen niistä tännekin tuli:

VV-16 MP-16 DW-16 FinDCh Ratazana's Stanley, sk cinnamon pearl
Ratazana's Le Viol Du Vampire, sk Pearl
Ratazana's Reiko, sk essex (cinnamon)
Ratazana's Ankkarock, rex essex (agouti)
FinDCh Ratazana's Absurd, rex cinnamon pearl

Hienoin juttu on että toisena vuonna peräkkäin tuli Vuoden voittaja titteli cinnamon pearlille!

VV-16 MP-16 DW-16 FinDCh Ratazana's Stanley

Ei voi olla kuin tyytyväinen viime vuosien menestykseen. Nyt kun cinnamon pearl ja essex kasvatus on siirtynyt toisiin rottaloihin toivon vain että menestys heillä jatkuu. Omalta osalta tulee aika rauhallista sen osalta sillä ensimmäinen tehtävä on saada hooded downunder katselmukseen ja sitä kautta koestandardiin ja joskus toivottavasti ihan standardiin asti :)

Tuli myös pitkästä aikaa ilmoitettua viime näyttelyssä pettiin kolme naarasta: Alman, Hertan ja Murun. Oli sen verran vähän ilmoitettavaa viralliseen niin ajattelin sit vähän kokeilla miten petti sujuisi :) No hyvinhän se sujui. Kaikki kolme saivat kumat ja Hertta oli vielä ROP2! Et ehkä me uudestaankin kokeillaan petteilyä :)