Kasvattaja vai lisäännyttäjä?

Olen seurannut jo pitkään ihmisten tapaa kertoa harrastuksestaan esimerkiksi facebookissa. Moni kertoo olevansa kasvattaja. Mutta jos ruvetaan oikein miettimään mitä on kasvattaminen? Onko se vain kahden rotan yhdistämistä, jotka on ostanut eläinkaupasta vai pitkän harkinnan tulos. Onko tähän tulokseen tultu ajatellen että on niin kivat lemmikkirotat et niiltä olisi kiva saada vauvoja vai onko yhdistelmää mietitty kunnolla ottaen huomioon värit, kuviot, tyyppi, luonne ja terveys historia? 

Milloin voit kutsua itseäsi kasvattajaksi? Itse en ajattele että siihen vaaditaan monen vuoden työ, mutta työtä se vaatii. Kasvattajan määrittelee se paljonko on valmis näkemään vaivaa muunnoksen eteen. Mikäli haluaa olla tosissaan otettava kasvattaja niin nöyryys ja avoimuus on ensi askeleita. Älä odota saavasi mitään heti. Näyttelymenestys ei ole se ensimmäinen asia mitä tavoittelet. Kasvattajan pitäisi kasvattaa itseään varten. Ei toisia varten. Tällä tarkoitan sitä että jokainen poikue minkä suunnittelet pitäisi viedä kasvatus työtäsi eteenpäin ja ne mitä et poikueesta "tarvitse" myydään lemmikiksi. Näyttelyt on mukava tapa tavata muita kanssa harrastajia ja kuulla mitä mieltä tuomarit ovat siihen mennessä saavutetusta työstä. 

Joskus näkee poikas myynti ilmoituksia jossa mainitaan vanhempien näyttely menestys. Itse koen tämän täysin vääräksi tavaksi kaupitella poikasia. 98% poikasista jotka kasvattajalta lähtee menee lemmikiksi. Näyttelymenestyksellä ei ole mitään tekemistä lemmikki ominaisuuksiin. Itse kasvattajana jos olen kiinnostunut toisen kasvattajan poikasista minua kiinnostaa enemmän suvun terveys ja taustat värien osalta. Näyttely menestys ei kiinnosta yhtään. Onhan se tietysti totta jos on hienosti pärjännyt eläin niin ainahan sitä voi toivoa että periyttää hyviä piirteitään jälkikasvulle, mutta silti se on toissiainen asia.

Kuka tahansa voi lisäännyttää rottia, eikä se edes ole vaikeaa. Mutta kuka tahansa ei voi kutsua itseään kasvattajaksi. Jos mietin omaa historiaani ja koska rupesin kutsumaan itseäni kasvattajaksi niin hämmästyn aika lailla nykyistä tilannetta. Olin jo useamman vuoden kasvattanut ja tehnyt omaa linjaa. Tietysti lähdin liikkelle toisen kasvattajan rotilla mutta tekemällä järkeviä ja joskus ei niin järkeviä valintoja sain aikaiseksi oman linjan. Jätin monta kertaa hakematta kasvattaja kurssille, koska ajattelin etten ole vielä valmis ja voin oppia vieläkin enemmän. halusin todella ansaita paikkani kasvattajien porukassa. Päädyin hakemaan kurssille toisen kasvattajan kehoituksesta ja uskoin olevani valmis sillä pidin ja pidän tätä kasvattajaa erittäin suuressa arvossa. Luotin hänen arvostelukykyynsä. Tähän mennessä olen kasvattanut rottia 12vuotta mutta kasvattaja nimi minulla on ollut seitsemän vuotta. Olen aina halunnut haastaa itseäni ja kehittää kasvattamaani väriä eteenpäin. Kymmenen vuotta tein töitä cinnamon pearlin kanssa ja saavutin sen mitä aina niille halusin. Kahtena peräkkäisenä vuonna cinnamon pearlit olivat sileiden vuoden voittajia. Nyt kaipaan uusia haasteita ja olenkin vaihtanut muunnosta. Olen siis aloittanut downunder kasvatuksen yhdellä naaras rotalla. Edessä on pitkä ja haastava tie enkä todellakaan odota sen olevan nopea tai helppo. Olen sivusta seuranneena huomannut että monella on valitettava asenne että kaikki pitäisi saada helposti ja nopeasti. Minä arvostan haasteita ja työtä. Arvostan myös kasvattajia jotka ovat valmiita tekemään sen työn. Mitään ei saa valmiina ja valitettavasti kaikki sellaiset ihmiset jotka haluavat nopeasti ja helposti kaiken häviävät nopeasti piireistä eivätkä he ole pysyviä. Tälläisiä minä kutsun lisäännyttäjiksi en kasvattajaksi. 

Tällä kirjoituksella ei ole tarkoitus suututtaa tai loukata ketään, vaan lähinnä herättää ajatuksia omassa päässään niistä motiiveista miksi tätä tekee. Mieti haluatko olla vakavasti otettava kasvattaja vai vaan lisäännyttäjä jota kukaan ei ota vakavasti.

Toivoisin myös että kasvattajat ottaisivat toisensa huomioon. Vaikka kasvattajien määrä onkin ollut nousussa niin olemme silti hyvin pieni piiri. Miksi tuhlata se  kaikki tieto ja taito jota voisimme toisillemme jakaa turhaan riitelyyn, nahisteluun tai juoruiluun. yhteistyöllä ja rehellisyydellä saisimme paljon enemmän aikaiseksi. Toivotetaan kaikki uudet harrastajat mukaan harrastuksen pariin ja asiallisesti ohjeistetaan niitä jotka ovat ehkä aluksi valinneet väärän suunnan.